Törmäämme päivittäin huonoihin päätöksiin, joiden taustalla voi olla erilaisia ajattelun vinoumia. Vaikka kukaan meistä ei ole vinoumille immuuni, niiden merkitystä on toistaiseksi tutkittu vasta vähän.
Vinoumat ovat usein seurausta automatisoituneista ajatuskuluista, jotka mahdollistavat nopean päätöksenteon haastavissakin tilanteissa. Erilaiset ajattelun oikotiet voivat joskus olla yllättävänkin tarkkoja, mutta voivat johtaa myös virhepäätelmiin. Myös sosiaalinen paine, tunteet ja rajoitteet kyvyssämme käsitellä tietoa voivat aiheuttaa ajatusvinoumia.
Tyypillisiä ajattelun vinoumia
Yksi tyypillisimmistä vinoumista on vahvistamisharha, eli taipumuksemme puoltaa omia ennakkokäsityksiämme tukevaa tietoa. Saatavuusharhassa korostuvat puolestaan meille jo ennestään tutut asiat. Ankkuroitumisharha saa meidät taas nojautumaan liikaa ensimmäiseksi saatuun tietoon ja tulkitsemaan kaikkea muuta sitä vasten.
Kyse voi olla myös ”vasara ja naula” -syndroomasta, jossa kaikki ongelmat alkavat vähitellen muistuttaa naulaa, kun käytössä on vain yksi työkalu, vasara. Esimerkiksi tästä sopii asiantuntija, joka soveltaa parhaiten tuntemaansa menetelmää kritiikittömästi kaikkien ongelmien ratkaisemiseen.
Erityisesti homogeenisissa ryhmissä on vaarana myös ryhmäajattelu, jossa ryhmän jäsenet pyrkivät sopeuttamaan ajatteluaan muun ryhmän ajatteluun. Tutkimuksissa on tunnistettu myös teknologiaharha eli liiallinen luottamus automaattisiin havaintoihin ja ennustemalleihin.
Omaa ajattelua on syytä tarkastella kriittisesti
Ympäristöarvioinnit ja -mallintaminen voidaan lähes aina toteuttaa useilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Tärkeät päätökset liittyvät muun muassa ongelman rajaamiseen ja jäsentämiseen sekä osallistujien ja menetelmien valintaan.
Esimerkiksi vesistösuunnittelussa voidaan jo alussa tehdä sellaisia rajauksia, ettei kokonaisuuden kannalta parhaaseen ratkaisuun ole enää mahdollistakaan päätyä. Seurauksena voi päinvastoin olla vaikka vain jonkun tietyn osa-ongelman tai jopa kokonaan väärän ongelman ratkaiseminen.
Lähtöarvojen muutosten vaikutusta mallien tuloksiin arvioidaan herkkyysanalyyseilla. Ne eivät kuitenkaan paljasta mallin kehitysvaiheessa tehtyjen valintojen vaikutuksia. Saman ilmiön tutkiminen taustaoletuksiltaan erilaisilla malleilla on siksi hyödyllistä.
Myös vuorovaikutus sidosryhmien kanssa auttaa ravistelemaan ajattelua – varsinkin, jos osallistujia kannustetaan itsenäiseen ajatteluun ja eriävien näkemysten esittämiseen. Vuorovaikutuksen seurauksena löytyy usein uusia vaihtoehtoja ja tarkasteluista tulee siksi laadukkaampia.
Ajatusvinoumien olemassaolon tiedostaminen helpottaa automaattisten ja usein virheellisten ajatusprosessien havaitsemista ja karsimista. Aiheeseen liittyvää tutkimusta kannattaa siksi hyödyntää myös ympäristöasioissa.
TT Mika Marttunen toimii SYKEn Vesivarat ja ympäristöarvioinnit -ryhmän päällikkönä. Epäselvien päätösongelmien parempi jäsentäminen ja ymmärtäminen on yksi hänen tämän hetken tutkimusaiheistaan. Ajattelun vinoumia selvitettiin haastattelujen avulla Vesistösäännöstelijöiden riskiasenteet ja päätöksentavat (RISPEKT) –hankkeessa, ja ne on otettu huomioon myös Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa From Failand to Winland –hankkeessa. Vapaa-aikana Marttunen viihtyy mökillään Suontee-järvellä ja askaroi jäsentyneempien, mutta silti haastavien päätösongelmien parissa, kuten mikä olisi koukuttavin uistinväri tänään.
Puh. 0295 251 411
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lisää aiheesta:
- Lahtinen, T., J., Guillaume, J., H.,A. & Hämäläinen, R.,P. 2017. Why pay attention to paths in the practice of environmental modelling? Environmental Modelling & Software 92: 74-81.
- Kahnemann, D. 2012. Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Terra Cognita. 571 s.
- Rytkönen, A-M., Mustajoki, J. & Marttunen, M. (2017). Hyvät käytännöt vesistösäännöstelyjä koskevassa päätöksenteossa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2017. 69 s.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.