Lisää virtaa vaelluskalakantojen elvyttämiseen

Valtioneuvoston tiedote Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Itä-Suomen yliopiston (UEF) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksestä

© Flickr

Vaelluskalakantojen elvyttämisessä on otettava huomioon kokonaisuus, johon kuuluvat sekä ihmistoimintojen vaikutukset että vesistön ominaispiirteet. Pelkästään virtaamaa säätelemällä tai vaelluskalojen vaellusta helpottavilla kalatie- ja muilla rakenteilla ei kalakantoja pystytä elvyttämään.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Itä-Suomen yliopiston (UEF) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatima selvitysraportti sisältää useita vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtääviä toimenpide-ehdotuksia:

• Vesistöjen säännöstelykäytäntöjen kehittäminen siten, että virtaamien ajallinen vaihtelu otetaan vaelluskalojen elinkierron periaatteiden mukaisesti huomioon.
• Vesilain muuttaminen niin, että uusien kalatalousmääräysten lisääminen vanhaan vesilupaan tulee mahdolliseksi.
• Kompensointi eli uuden tai vanhan hankkeen aiheuttamien vaelluskalahaittojen korvaaminen joen toisessa osassa tai jopa toisessa vesistössä, jos haittojen ehkäisy ja vähentäminen ei ole mahdollista hankkeen vaikutusalueella.
• Joustavuuden lisääminen elvyttämistoimenpiteiden toteutuksessa siten, että toimintamallit ovat sopeutuvia ja pystyvät reagoimaan olosuhteiden muutoksiin.
• Priorisointi eli toimenpiteiden kustannustehokas kohdistaminen erityisen tärkeisiin kohteisiin ekologisten ja yhteiskunnallisten arvojen perusteella.
• Läpinäkyvät tarkastelut vuorovaikutuksen tukemiseen ja eri osapuolten tavoitteiden yhteensovittamiseen kaikissa vaelluskalojen elvyttämishankkeissa.

Vesilakia tulisi muuttaa

Kalankulkua estävillä pato- ja muilla rakenteilla on tavallisesti vesilainsäädännön mukainen lupa, ellei kysymys ole aivan pienistä rakenteista. Monet lupapäätökset ovat kuitenkin vanhoja ja niiden ehdot usein puutteellisia. Uusien kalatalousmääräysten lisääminen joihinkin vanhoihin vesivoimalaitosten lupiin on nykysäännöksillä osoittautunut käytännössä mahdottomaksi.

Selvityksessä ehdotetaankin vesilain muuttamista siten, että uusien kalatalousmääräysten lisääminen vanhaan vesilupaan olisi mahdollista. Edellytyksenä tähän olisivat ehdotuksen mukaan olosuhteiden olennainen muutos ja se, että toimenpiteestä ei saa aiheutua hankkeesta vastaavalle kohtuuttomia kustannuksia saavutettavaan hyötyyn verrattuna.

Jos olemassa olevan vesitaloushankkeen kalataloushaittojen vähentäminen ei ole tuloksellista hankkeen vaikutusalueella, on haittojen vähentämistoimia tarkoituksenmukaista kohdentaa esimerkiksi joen toiseen osaan tai kokonaan toiseen jokeen. Tällaisen kompensoinnin mahdollistaminen edellyttäisi kuitenkin sekin muutoksia lainsäädäntöön.

Myös kalataloudellisten toimenpiteiden vaikuttavuuteen tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja toimenpiteet kohdentaa alueille, joilla vaelluskalojen elvyttäminen on tehokkainta.

Joustava yhteistyö johtaa parhaisiin tuloksiin

Vaelluskalakantojen elvyttämishankkeissa on otettava huomioon monia sidosryhmiä sekä useita teknisiä vaihtoehtoja. Toimenpiteitä priorisoitaessa hyötyjä ja kustannuksia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, sillä ne kohdistuvat eri osapuolille, kuten vesivoiman tuottajille, ammatti- ja virkistyskalastajille sekä paikallisille asukkaille ja kansalaisille. Laadukas päätöksenteko edellyttää sidosryhmien rakentavaa vuoropuhelua, ongelman syvällistä ymmärtämistä sekä läpinäkyvää toimenpidevaihtoehtojen vertailua eri näkökulmista.

Vaelluskalakantojen elvyttämistä tukevien toimenpiteiden vaikutusten arviointiin liittyy paljon epävarmuutta, jota ei ole mahdollista poistaa huolellisilla taustaselvityksilläkään. Joustavammilla toimilla pystyttäisiin reagoimaan ja sopeutumaan nopeammin erilaisiin olosuhdemuutoksiin. Sopeutuvan käytön ja hoidon periaatteiden noudattaminen elvyttämishankkeissa parantaisi siksi hankkeiden tuloksia.

Taustaa vaelluskaloista ja ympäristövirtaaman käytöstä

Suomessa vesistöillä on suuri merkitys asutukselle, vapaa-ajan vietolle, elinkeinotoiminnoille ja energian tuotannolle. Vesiympäristöä muuttaneet toimenpiteet ovat heikentäneet vaelluskalojen elinolosuhteita. Myös erilaisilla vesivuosilla ja vesistöjen ominaispiirteillä on suuri merkitys vaelluskalojen elinvoimaisuudelle. Esimerkiksi vähäjärvisissä, pienissä vesistöissä ja vesistöjen latvajoissa ja puroissa virtaamat vaihtelevat huomattavasti eri vuodenaikoina ja vuosina. Lisäksi erityisesti voimalaitosten patoaltaissa vaelluskalapoikasia päätyy runsaasti haukien ja muiden petokalojen ravinnoksi. Säännöstely voi myös äärevöittää virtaamia, jolloin esimerkiksi kuivana kautena veden määrä saattaa laskea erittäin alhaiseksi.

Kansallisen kalatiestrategian (Valtioneuvosto 2012) keskeisenä tavoitteena on Suomen uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Tarve kalakantojen elvyttämistä koskevan tiedon lisäämiseen liittyy myös EU:ssa vireillä olevaan ympäristövirtaaman määrittelyyn ja sen soveltamiseen EU-oikeudessa.

Tässä hankkeessa etsittiin tieteidenvälisellä yhteistyöllä ratkaisuja vaelluskalakantojen elvyttämiseen keskittyen erityisesti vaelluskalojen elinkierron kannalta tarpeellisiin alueellisiin ja ajallisiin virtaamiin (ympäristövirtaama).

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Vaelluskalakantojen elvyttäminen – ympäristövirtaama ja muut ratkaisut -selvitys

Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta tietokayttoon.fi

Lisätietoja

• Tutkija Saija Koljonen, SYKE, p. 0295 251 791, saija.koljonen(at)ymparisto.fi
• Palvelupäällikkö Markku Maunula, SYKE, p. 0295 251 420, markku.maunula(at)ymparisto.fi

Oikeudelliset kysymykset:

• Professori Antti Belinskij, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 325 2563, antti.belinskij(at)uef.fi
• Erikoistutkija Janne Artell, Luke, p. 0295 326 063, janne.artell(at)luke.fi
• Erikoistutkija Teppo Vehanen, Luke, p. 0295 327 875, teppo.vehanen(at)luke.fi