Suomen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden huippualueet on ensimmäistä kertaa koottu kartalle. Uusi tutkimus ja siinä toteutettu luontoarvokartta perustuu inventointiohjelma VELMU:ssa kerättyihin 140 000 havaintoon. Suomen meripinta-alasta on nykyisin suojeltu noin kymmenesosa. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kolme neljäsosaa merkittävistä vedenalaisista luontoarvoista jää nykyisten suojelualueiden ulkopuolelle. Vain yhden prosentin tarkasti kohdennettu lisäys suojelualueiden pinta-alaan voisi tuplata suojelutehon ja tuoda paljon ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä suojelun piiriin.
Vedenalaista maisemaa läntisellä Suomenlahdella. Kaksi Itämeren avainlajia – meriajokas ja rakkohauru – vieri vieressä.
© Kuva: Mats Westerbom.
Tietoa vedenalaisista luontoarvoista tarvitaan meren suojelun ja kestävän käytön ohjaamiseen. Ongelmana on kuitenkin ollut puutteellinen tieto lajien esiintymisestä ja levinneisyydestä.
Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) on vuodesta 2004 kerätty valtava määrä tietoa Suomen merialueen levistä, kasveista, ja selkärangattomista, kalojen lisääntymisalueista sekä merenpohjan geologisista ominaisuuksista. Aineistoa on kertynyt jo yli 140 000 havaintopisteestä, ja se on nyt ensi kertaa otettu kokonaisuudessaan käyttöön.
Zonation-ohjelmisto tunnistaa luonnonarvoiltaan parhaat alueet
Suuren tietomäärän kuvaaminen yksinkertaisesti ei ole helppoa. ”Siksi aloimme tehdä yhteistyötä Helsingin yliopistossa työskentelevän tutkimusjohtaja Atte Moilasen kanssa”, kertoo tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).
”Moilanen on kehittänyt ekologiseen päätöksentekoon tarkoitetun Zonation-ohjelmiston, jota on käytetty erilaisten elinympäristöjen arvoalueiden tunnistamiseen Suomessa ja ympäri maailmaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ohjelmaa käytetään merialueiden tutkimukseen Itämerellä. Lähimmät vastaavat tutkimukset löytyvät Kaakkois-Aasiasta ja Uudesta-Seelannista”, Viitasalo hehkuttaa.
”Zonation pystyy käsittelemään hyvin laajoja ja monitahoisia aineistoja”, Atte Moilanen kertoo. ”VELMU-aineisto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ja sopii erinomaisesti tämäntyyppisiin tutkimuksiin. Nyt on saatu tuotettua ensimmäinen Suomen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta kuvaava kartta, johon on yhdistetty valtavasti tietoja lajeista, luontotyypeistä ja elinympäristöistä sekä ihmistoiminnan meriluonnolle aiheuttamista paineista.”
Suomen merialueen vedenalaisten luontoarvojen kartta. Kartta perustuu Zonation-analyysiin, joka on laadittu VELMU:n ja ympäristöhallinnon laji- ja luontotyyppikartoituksiin sekä tietoihin alueen ympäristömuuttujista. © Kuva: Suomen ympäristökeskus
Suojeluteho paranisi jo hyvin pienillä aluelisäyksillä
Suomen meripinta-alasta on nykyisin suojeltu noin kymmenesosa. ”Tutkimuksemme mukaan noin 27 % vedenalaisista luontoarvoista sijaitsee nykyisten merensuojelualueiden sisällä, mutta paljon merkittäviä biodiversiteettikeskittymiä on jäänyt suojelualueiden ulkopuolelle”, kertoo tutkija Elina Virtanen SYKEstä. Virtanen tekee parhaillaan väitöskirjaa meriluonnon suojelusta ja meren kestävästä käytöstä SmartSea-hankkeessa.
”Tämä ei ole yllättävää, koska suojelualueet on usein perustettu suojelemaan esimerkiksi linnustoa tai tiettyjä rajattuja elinympäristöjä, kuten kosteikkoja, matalia merenlahtia tai laguuneja. Ekosysteemin kannalta tärkeistä levä- ja vesikasvilajeista ja selkärangattomista tai kalojen lisääntymisalueista ei aiemmin ole ollut kattavaa tietoa, ja ne ovat siksi monesti jääneet suojelun ulkopuolelle.”
Positiivista on, että jo hyvin pienillä suojelualueverkoston laajennuksilla voitaisiin saada merkittävä parannus myös vedenalaisen luonnon suojeluun. Monimuotoisuuden huippualueita löytyy esimerkiksi saarten ja luotojen vedenalaisista osista sekä matalilta hiekkapohjilta.
”Lisäämällä suojelupinta-alaa vain yhdellä prosentilla voitaisiin suojeluteho jopa kaksinkertaistaa. Samalla monia ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä saataisiin suojelun piiriin”, Virtanen jatkaa.
Monimuotoisuutta voidaan turvata myös kaavoituksella
Tutkijat korostavat, että suojelualueiden perustaminen ei ole ainoa keino turvata meriluonnon monimuotoisuutta.
”Luontoarvokartan avulla meren käyttöä voidaan ohjata vähiten arvokkaille alueille esimerkiksi maakunta- tai yleiskaavoituksen avulla. Tämän vuoksi merialueiden käytön suunnittelusta vastaavat tahot ovat olleet hyvin kiinnostuneita tutkimuksen tuloksista”, kertoo neuvotteleva virkamies Penina Blankett ympäristöministeriöstä.
”Tällaiset tulokset ovat VELMUn kohokohtia ja antavat lisäpontta sille, että Itämeren suojelemiseksi tehty työ kannattaa ja sitä tulee jatkaa”, Blankett summaa.
SmartSea-hanketta rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto. VELMU-ohjelmaa toteutetaan ympäristöministeriön ohjauksessa. Ohjelman keskeisiä toteuttajia ovat SYKE, Metsähallituksen luontopalvelut, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus, rannikon ELY-keskukset, Åbo Akademi ja Merisotakoulun tutkimuskeskus.
Tutkimus julkaistiin 8.11.2018 Frontiers in Marine Science -lehdessä:
Evaluation, Gap Analysis, and Potential Expansion of the Finnish Marine Protected Area Network
Aiheesta myös: Marine Protected Areas overlook a large fraction of biodiversity hotspots (EurekAlert)
Lisätietoja:
Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, SYKE, p. 0295 251 742, markku.viitasalo@ymparisto.fi
Tutkija Elina Virtanen, SYKE, p. 0295 251 055, elina.a.virtanen@ymparisto.fi
Tutkimusjohtaja Atte Moilanen, Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Geotieteiden ja maantieteen osasto, p. 050 338 8550, atte.moilanen@helsinki.fi
Neuvotteleva virkamies Penina Blankett, ympäristöministeriö, p. 0295 250 058, penina.blankett@ym.fi
Linkkejä:
VELMU:n karttapalvelu, jossa voi tarkastella tutkimuksessa käytettyä laji- ja ympäristötietoa: paikkatieto.ymparisto.fi/velmu
SmartSea-hankkeen verkkosivu: smartsea.fmi.fi
Suomen ympäristökeskuksen sivuilla: Zonationin käyttö Suomessa
Karttakuva tiedotusvälineiden käyttöön:
Luonnonarvokartta_meriluonto_medialle (pdf-tiedosto)