Pikkuapollokoiras metsäkurjenpolven kukalla. Kuva Mikko Kuussaari.
Kevään ja alkukesän säät suosivat uusille elinpaikoille siirrettyjä uhanalaisia pikkuapolloja. Harvinaisen perhosen kanta kasvoi kaikilla siirtoistutusalueilla Sipoossa, Porvoossa ja Salossa. Voimakkaimmin perhonen runsastui Sipoonkorven kansallispuiston laidunniityllä, jossa kanta moninkertaistui edellisvuoteen verrattuna.
”Pikkuapollon nopea runsastuminen selittyy pitkälti suotuisilla sääoloilla. Luminen talvi tarjosi hyvän suojan perhosen talvehtiville munille. Vapun jälkeen alkanut pitkä lämmin jakso suosi keväällä toukkien kehitystä ja touko-kesäkuun vaihteessa aikuiset pikkuapollot pääsivät lentämään ja lisääntymään ihanteellisessa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.” kertoo erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta.
Tutkimusten perusteella Sipoonkorven kannan kooksi arvioitiin nyt vähintään 200 pikkuapolloa, kun edellisenä vuonna alueella oli noin 30 perhosen kanta. Pikkuapolloja siirrettiin Sipooseen Someron Häntälästä kaksi vuotta sitten.
Myös Porvoon Stensbölessä pikkuapollot runsastuivat voimakkaasti. Lampaiden laiduntamalla metsäniityllä merkittiin yli 300 pikkuapolloa. Stensbölen luonnonsuojelualueen niittyjen kokonaiskannaksi arvioitiin yli 500 pikkuapolloa, mikä on kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin edellisenä kesänä. Salon Rekijoelle kaksi vuotta sitten siirretyn perhoskannan koko oli nyt noin 30 pikkuapolloa. Kasvua edellisvuoteen oli 10 perhosen verran.
Pikkuapollo on riippuvainen laidunnuksesta
Mikko Kuussaaren mukaan kaikkein tärkein syy pikkuapollon hurjaan kasvuun Sipoonkorvessa on niittyjen ennallistaminen laiduntamalla. Perhosen menestymisen kannalta keskeistä on sen toukan ravintokasvin kiurunkannuksen runsaus keväällä ja kukkivien mesikasvien runsaus kesäkuussa perhosen lentäessä. Karjan laidunnus edistää näitä molempia.
Keväistä kiurunkannusniittyä Stenbölessä on hoidettu laiduntamalla ja niittämällä. Kuva Riku Lumiaro.
Karjaa ei kuitenkaan tule päästää syömään ja tallaamaan perhosten esiintymisalueen kukkaloistoa ennen kuin pikkuapollon lentokausi on ohi. Tänä vuonna lentokausi päättyi lämpimien säiden takia normaalia aiemmin jo juhannuksen aikoihin.
Onnistuessaan uhanalaisten perhosten siirroilla voidaan parantaa niiden suotuisan suojelun tasoa. Esimerkiksi Porvooseen vuonna 2000 tehty pikkuapollon siirtoistutus sai aikaan elinvoimaisen perhoskannan, joka on säilynyt alueella jo 18 vuoden ajan.
Rauhoitettua pikkuapolloa tavataan lähinnä Ahvenanmaalla ja lounaisen Suomen saaristo- ja rannikkoalueilla. Vain kaksi esiintymää on säilynyt sisämaassa: toinen Rekijoen yläjuoksulla Somerolla ja toinen Halikonjoen varrella Salossa. Vielä 1900-luvun alkupuolella pikkuapolloa esiintyi muun muassa Espoossa, Sipoossa ja Porvoossa. Viimeiset 2000-luvun siirtoja edeltäneet havainnot pikkuapollosta Uudeltamaalta ovat 1940-luvulta.
Lisätietoja
Erikoistutkija Mikko Kuussaari, p. 040 5256 249, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro, p. 040 5098 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön