Kestävä hyvinvointi tarkoittaa sekä hyvinvoinnin tasaista jakautumista maapallolla nyt että hyvinvoinnin turvaamista tuleville sukupolville. Tutkimukset rinnastavat hyvinvoinnin usein onnellisuuteen, tyytyväisyyteen tai korkeaan elintasoon. Hyvinvointi on kuitenkin tätä moniulotteisempaa.
Kestävä hyvinvointi liitetään usein kaikille maapallon ihmisille yhteisiin tarpeisiin. Kaikilla on tarve esimerkiksi terveyteen, kohtuulliseen elintasoon, läheisiin suhteisiin, mielekkääseen toimintaan ja itsensä toteuttamiseen.
Tarpeiden täyttämiseen tarvitaan erilaisia hyödykkeitä, toimintatapoja ja instituutioita. Yhteiskuntien tulee turvata yksilön tarpeita edistämällä demokratiaa ja turvallista elinympäristöä sekä tukemalla esimerkiksi asumista, terveydenhuoltoa ja koulutusta.
Kestävä hyvinvointi ei tarkoita sitä, että ihmisille välttämättömät tarpeet kiellettäisiin tai tarpeiden tyydyttämistä vähennettäisiin. Se tarkoittaa pikemminkin tarpeiden tasapainoista täyttämistä. Oleellista on muuttaa sellaisia ympäristön kannalta haitallisia keinoja ja välineitä, joiden avulla hyvinvointia nykyisin tavoitellaan. Muutos ei aina heikennä hyvinvointia, vaan pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi ruokavalion muuttaminen kasvispainotteisemmaksi, hyötyliikunnan lisääminen tai työajan lyhentäminen ovat tarpeiden täyttämisen keinoja, jotka sekä edistävät hyvinvointia että pienentävät ympäristöhaittoja.
Toimivat ekosysteemit ovat elintärkeitä
Ihminen on osa luontoa. Siksi toimivat ekosysteemit ovat elintärkeitä ihmiskunnan hyvinvoinnille. Ekosysteemien erilaisia hyötyjä ja merkityksiä hyvinvoinnille kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Ihminen ei pärjäisi ilman ekosysteemien tarjoamia tuotantopalveluja, joita ovat esimerkiksi energia ja luonnonvarat.
Myös ekosysteemien säätelypalvelut, kuten veden kierto ja kasvien pölytys, ovat ihmiselle välttämättömiä. Luonto tarjoaa myös kulttuuripalveluja, joita ovat esimerkiksi mahdollisuus virkistäytymiseen ja esteettisiin kokemuksiin. Ekosysteemien ylläpitopalvelut, kuten maa-aineksen muodostus, yhteytys ja ravinnekierto, ovat ihmisten hyvinvoinnin perusta. Jos ihmiskunta häiritsee toimillaan olennaisesti näitä ekosysteemipalveluja, se haavoittaa oman hyvinvointinsa perustaa.
Monet hyvinvointia turvaavat ekosysteemipalvelut heikkenevät parhaillaan. Esimerkiksi kemikaalien käyttö ja monimuotoisten viheralueiden katoaminen ovat johtaneet hyönteisten vähenemiseen. Tämä taas haittaa muun muassa mustikan, hedelmäpuiden ja rypsin pölytystä ja vähentää niiden satoisuutta.
Luonnon monimuotoisuus on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille ja myös terveydelle. Kosketus luontoon altistaa monimuotoiselle mikrobistolle. Tämä vahvistaa vastustuskykyä autoimmuunisairauksille, kuten allergioille ja joillekin syöville.
Viherympäristössä vietetty aika myös vähentää stressiä ja innostaa liikkumaan. Kaupunkirakenteessa olisikin tärkeää huomioida viherympäristöjen riittävyys ja sijainti. Etenkin päiväkotien ja koulujen lähellä tulisi olla luontoa.