Suomen ympäristökeskuksen laajan selvityksen mukaan luontokadon pysäyttäminen edellyttää suojelualueverkoston merkittävää kehittämistä. Monimuotoisuudeltaan rikkain kymmenys kallioluonnosta ei ole valikoitunut nykyiseen suojelualueverkostoon. Soiden osalta lisäsuojelua kaipaavat muun muassa uhanalaisimmat suoluontotyyppimme letot ja luonnontilaiset korvet. Suurin osa sisävesiluontotyypeistä tarvitsee lisäsuojelua, ja lisäksi valuma-alueilla tulee toteuttaa tehokkaita vesiensuojelumenetelmiä.
Nämä ja monet muut metsiä, soita, kallioita ja kivikoita, rannikkoa, tuntureita, sisävesiä ja niiden rantoja, perinnebiotooppeja ja Itämerta koskettavat huomiot löytyvät tänään julkistetusta, monimuotoisuuden turvaamisen painopisteitä selvittäneestä raportista.
Metsien suojelualueverkostoa tulisi kehittää etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Suojeluun sopivia kohteita ovat esimerkiksi kuvan mukaiset vanhat, havupuuvaltaiset lehtomaiset kankaat, joissa on runsaasti uhanalaisille lajeille tärkeää kuollutta puuta. Kuva Seppo Tuominen.
Suomen ympäristökeskus SYKEn johdolla toteutetun laajan selvityksen pohjalla on tarve kehittää Suomen suojelualueverkostoa EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteiden mukaisesti siten, että suojelualueet sekä maalla että merellä kattavat 30 % EU:n pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteesta kolmannes (10 %) tulee suojella tiukasti, mukaan luettuna kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Nykyinen suojelualueverkosto kattaa Suomessa noin 13 % maa- ja 12 % meripinta-alasta.
Tiedon tasossa edelleen parannettavaa
Selvityksen tulokset osoittavat, että uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja jää runsaasti nykyisen suojelualueverkoston ulkopuolelle. Etenkin maankäytön muutosten, kuten metsätaloustoimien, ojittamisen tai rakentamisen uhkaamat lajit ja luontotyypit hyötyisivät lisäsuojelusta. Sen sijaan ilmastonmuutosta ei suojelulla pystytä torjumaan.
”Työssä tunnistettiin monenlaisia maankäytön ohjauksen ja luonnonhoidon keinoja, joita tulisi toteuttaa suojelutoimien rinnalla monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi. Ilmastonmuutoksen hillintä on tässä työkalupakissa ehdottomasti mukana”, kertoo hankkeen vastuullinen johtaja, projektipäällikkö Saija Kuusela SYKEstä.
Lisäksi listattiin merkittävimpiä tietopuutteita, joita pyritään hankkeen jatkotyössä ainakin osittain paikkaamaan. Luontotyyppien sijaintiin ja kuntoon liittyvät paikkatietoaineistot ovat monilta osin puutteellisia, ja uhanalaisten lajien esiintymätietoa kaivattaisiin enemmän olemassa olevien suojelualueiden ulkopuolelta.
Suojelutarpeita eniten Etelä- ja Keski-Suomessa
Suomen nykyinen suojelualueverkosto painottuu voimakkaasti Pohjois-Suomeen. Metsien, soiden, kallioiden ja kivikoiden, sisävesien ja rantojen sekä perinnebiotooppien osalta suurimmat suojelutarpeet ovat Metsä-Lapin eteläpuolella. Rannikon ja Itämeren osalta suojelutarpeita tunnistettiin laajalti Suomenlahdella, Ahvenanmaalla, Saaristomerellä, Merenkurkussa ja Perämerellä. Merkittävä osa monimuotoisuudelle arvokkaista, suojelemattomista alueista on yksityisomistuksessa. Kannustimet ja erilaiset ohjauskeinot yksityismaiden ja yksityisten vesialueiden suojeluun ovat siis tärkeä kehittämiskohde.
”Raportin tärkein anti ovat toimenpide-ehdotukset kunkin elinympäristön monimuotoisuuden turvaamisen edistämiseksi. Ehdotuksia on jo hyödynnetty ympäristöministeriön asettamassa EU:n biodiversiteettistrategian kansallisia sitoumuksia valmistelevassa työryhmässä”, toteaa Kuusela.
Tutustu raporttiin
Lisätietoja
Projektipäällikkö Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 043, etunimi.sukunimi@syke.fi
Elinympäristökohtaiset tulokset
Metsät: Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@syke.fi
Suot: Vanhempi tutkija Kaisu Aapala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 052, etunimi.sukunimi@syke.fi
Kalliot ja kivikot / tunturit: Erikoistutkija Tytti Kontula, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 294, etunimi.sukunimi@syke.fi
Rannikko: Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 585, etunimi.sukunimi@syke.fi
Perinnebiotoopit: Suunnittelija Maarit Jokinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 169, etunimi.sukunimi@syke.fi
Sisävedet ja rannat: Tutkija Mari Annala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 797, etunimi.sukunimi@syke.fi
Itämeri: Erikoistutkija Elina Virtanen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 055, etunimi.sukunimi@syke.fi