Keväällä 2019 valmistuneessa uhanalaisarvioinnissa Suomessa tavatuista 2 600 perhoslajista 2 362 lajin katsottiin lisääntyvän Suomessa vakiintuneesti. Vakiintuneista lajeista 421 (17,8 %) arvioitiin uhanalaisiksi. Lisäksi Punaiselle listalle sisällytettiin 20 Suomesta hävinnyttä lajia sekä 261 silmälläpidettävää ja 14 puutteellisesti tunnettua lajia. Yhteensä Punaisen listan lajeja on perhosissa 716 eli lähes joka kolmas Suomessa vakiintuneesti lisääntyvä perhoslaji. Suomen kaikkiaan 2 667 uhanalaisesta eliöstä noin joka kuudes on perhonen.
Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen runsaskukkaisilla niityillä elävä pikkuapollo on luokiteltu vaarantuneeksi. Kuva Mikko Kuussaari.
Uhanalaisimpia perhosista ovat moniin pikkuperhosheimoihin kuuluvat lajit sekä päiväperhoset. Näissä heimoissa on paljon toukkavaiheen ravintokasvispesialisteja, joiden populaatiot ovat yleensä pienialaisia laikkuja tai niiden esiintymisalueet sijaitsevat kaukana toisistaan. Erityisen paljon uhanalaisia (133 lajia) on jäytäjäkoimaisten yläheimoon kuuluvissa heimoissa kuten pussikoit ja jäytäjäkoit.
Perhosten uhanalaisluokituksissa suuria muutoksia
Joka viidennen perhoslajin kannoissa on tapahtunut isoja muutoksia viimeisen 10 vuoden aikana. Kaikkiaan 352 perhoslajin (15,2 %) luokitus muuttui vuoden 2019 arvioinnissa. Muutoksista 200 tapahtui huonompaan ja 152 parempaan suuntaan. Lisäksi 49 tulokaslajin katsottiin vakiintuneen osaksi Suomen lajistoa. Ilmaston lämpeneminen ja lajien elinympäristöjen heikentyminen ovat merkittävimmät syyt perhoskantojen muutokselle.
Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa monenlaisia muutoksia. Eteläinen, selvästi pohjoista lajirikkaampi perhoslajisto on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja selittää valtaosan "vanhoilla lajeilla" tapahtuneesta 152 myönteisestä muutoksesta sekä lähes 49 uuden tulokaslajin vakiintumisen. Lämpenemisestä hyötyvät erityisesti jalopuulehdoissa ja perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä.
Arktiselle liuskepaljakkayökköselle (Xestia lyngei) ilmaston lämpeneminen on vakava uhka. Lajilla tunnetaan vain kolme esiintymää Käsivarren korkeimmilla tuntureilla ja viimeisen viiden vuoden aikana laji on havaittu niistä vain Urtasvankalta. Kuva Kalle Männistö.
Sen sijaan pohjoinen perhoslajisto on kärsinyt ilmaston lämpenemisestä. Monien boreaalisen havumetsän ja soiden perhosten esiintymisalue on siirtynyt useita satoja kilometrejä pohjoiseen. Erityisesti tunturilajisto on uhattuna, sillä niillä ei ole mahdollisuutta siirtyä pohjoisemmaksi. Noin 100 lajin arvellaan kärsivän ilmaston lämpenemisestä, ja yli puolella niistä toisena taantumisen syynä on elinympäristöjen heikentyminen. Edelliseen vuoden 2010 arviointiin verrattuna ilmaston lämpenemisestä kärsivien perhoslajien määrä on kasvanut yli 10-kertaiseksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pystyttiin ottamaan nyt entistä paremmin huomioon.
Elinympäristöjen heikkeneminen on edelleen suurin perhoslajien taantumista aiheuttava tekijä. Se on merkittävin syy yli 150 perhoslajin taantumiseen. Taantuvia perhoslajeja on erilaisissa perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä, mutta myös rannoilla, soilla ja metsissä.
Monissa elinympäristöissä tilanne huononemassa
Perinneympäristöt ja muut ihmisen muuttamat elinympäristöt ovat ensisijainen elinympäristö 191 uhanalaiselle ja 91 silmälläpidettävälle perhoslajille eli puolelle kaikista uhanalaisista perhosista (kaikkiaan 807 lajia). Kaikkein niukkakasvuisimpien ketojen ja nummien lajiston tilanne heikkenee edelleen ja niiden esiintyminen keskittyy lähes pelkästään ns. uusympäristöihin kuten lentokentille, tie- ja ratavarsille, ampumaradoille ja avoimille sorakuopille. Perhosten suojelun huomioiminen liikennealueiden reunamilla on kustannustehokkain, mutta potentiaaliinsa nähden aivan liian vähän hyödynnetty keino edesauttaa uhanalaisten perhoslajien säilymistä.
Nukulasulkanen on pelkästään nukulalla elävä laji, joka hävisi Suomesta 1954, kun sen Turussa ollut esiintymä rakennettiin. 2010-luvun alkupuolella laji palasi takaisin suotuisten ilmavirtausten saattelemana ja muodosti populaatiot Raaseporiin ja Vantaalle. Kuva Jari Kaitila.
Toiseksi eniten, 95 uhanalaista ja 80 silmälläpidettävää lajia, Punaisen listan perhosia esiintyy metsissä (kaikkiaan 997 lajia). Metsien uhanalaiset perhoset keskittyvät lehtoihin, jossa kuusettuminen ja pienten aukeiden umpeutuminen ovat keskeisiä uhkia. Metsäluonnossa kielteisin kehitys on tapahtunut vanhempaan kuusimetsään sidoksissa olevassa lajistossa. Monet aikaisemmin yleiset lajit on nyt luokiteltu silmälläpidettäviksi ja jotkut jopa uhanalaisiksi. Syynä tähän on sekä ilmaston lämpeneminen että metsiin kohdistuneet hakkuut.
Ensisijaisesti rannoilla esiintyvien perhosten tilanne on varsin huono. Rantojen 200 perhosesta yli puolet on joko uhanalaisia (71 lajia) tai silmälläpidettäviä (35 lajia). Lisäksi tilanne heikkenee jatkuvasti, sillä 26 rantojen perhosen tilanne on edellisen vuosikymmenen aikana heikentynyt niin paljon, että luokitus muuttui uhanalaisemmaksi. Valtaosin rantojen uhanalaiset lajit ovat Itämeren hietikoiden ja matalakasvuisten rantaniittyjen lajeja, joilla kasvillisuuden rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä rantakasvillisuuden jääminen rannoille ajautuvien levälauttojen alle on keskeinen uhka.
Soiden perhosista (yhteensä 172 lajia) edelleen suhteellisen pieni osa (25 lajia) on uhanalaisia. Lisäksi silmälläpidettäviä on 34 lajia. Kaikki pelkästään letoilla esiintyvät perhoslajit ovat Punaisen listan lajeja. Lisäksi 29 perhoslajin luokitusta jouduttiin muuttamaan uhanalaisemmaksi, koska koko maassa esiintyvien suolajien kannat ovat taantuneet voimakkaasti Etelä- ja Keski-Suomessa ilmaston lämpenemisen ja soiden hyötykäytön seurauksena.
Kääpiöhopeatäplä (Boloria improba) on arktisin päiväperhosemme, jota ilmaston lämpeneminen uhkaa vakavasti. Etsinnöistä huolimatta lajia on havaittu viimeisen 10 vuoden aikana vain Suomen ja Norjan rajalla sijaitsevalta Duelljehuhput-tunturilta ja sielläkin yksilömäärät ovat hyvin pieniä. Kuva Kalle Männistö.
Tuntureilla ensisijaisesti esiintyviä perhosia on melko vähän, kaikkiaan 72 lajia, mutta ainoastaan 12 niistä ei kuulu Punaisen listan lajeihin. Tuntureiden perhosista 80 % on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut muutos huonommaksi on ollut erittäin merkittävä, sillä 22 lajin luokitus muuttui uhanalaisemmaksi ilmastonmuutoksen johdosta. Kaikkein arktisimmat perhoslajimme uhkaavat hävitä kokonaan Suomesta lähimpien vuosien tai vuosikymmenien aikana. Esimerkiksi kääpiöhopeatäplää (Boloria improba), liuskepaljakkayökköstä (Xestia lyngei) ja pohjanratamoverkkoperhosta (Melitaea athalea ssp. norvegica) on kutakin havaittu viime vuosina vain yhdeltä tunnetuista havaintopaikoista, vaikka lajeja on erityisesti kartoitettu.
Aktiivinen seuranta tuottaa ajantasaista tietoa luonnosta
Suomalaisen hyönteisharrastuksen perinne on, että kaikki lajit sisältäen myös yöaktiiviset "ruskeat ja harmaat" sekä pienet "näköharhat" ovat yhtä kiinnostavia. Tämän perinteen ja vuosittain kasvavan harrastajahavaintoaineiston ansiosta koko Suomen perhoslajisto pystytään arvioimaan luotettavasti. Perhosharrastajien tuottama havaintoaineisto on uhanalaisuusarvioinnin perusta.
Aiempiin arviointeihin verrattuna nyt pystyttiin hyödyntämään myös koordinoitujen perhosseurantoja. 1990-luvun alkupuolella aloitettujen Nocturna-yöperhosseurannan ja päiväperhosseurannan havaintoaineistot ovat jo riittävän laajoja luottavien perhosten kannankehitysarvioiden tekemiseksi.
Lisätiedot
Toiminnanjohtaja Jari Kaitila, Suomen Perhostutkijain Seura ry, p. 050 586 8531, jari.kaitila@perhostutkijainseura.fi
Ympäristöasiantuntija Reima Leinonen, Kainuun ELY-keskus, p. 0295 023 799, reima.leinonen@ely-keskus.fi
Lehdistökuvat
Monet pienikokoiset lajit on helpoin havaita ja tunnistaa syömäjäljestä toukkavaiheessa. Enää Lappeenrannan ja Immolan lentokentillä esiintyvä niittyhumalakääpiökoin (Glaucolepis headleyella) toukka kuultaa keskellä olevan lehden sisältä sen vasemmassa yläreunassa. Kuva Jari Kaitila.