Merimetsokannan kasvu pysähtyi

Tiedote 15.8.2012 klo 9.00
Merimetson pesä. 
Kuva: Heikki Kotiranta

Kesällä 2012 merimetsojen pesiä on laskettu Suomen merialueilla yhteensä noin 17 100, mikä on 600 pesää vähemmän kuin edelliskesänä. Muista merialueista poiketen Saaristomeren pesimäkanta pieneni 12 prosenttia. Myös Suomenlahden länsiosassa pesimäkanta pieneni seitsemällä prosentilla, kun itäosassa puolestaan kasvua oli 11 prosenttia. Näin Suomenlahden kokonaiskanta pysyi ennallaan.

Merimetsojen pesimäkannan kasvu on hidastunut merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Vuotuinen kasvu oli keskimäärin 47 prosenttia vuosina 2003–2007, mutta enää 16 prosenttia vuosina 2008–2012. Useat ankarat talvet Keski- ja Etelä-Euroopassa ovat osaltaan hillinneet kasvua Itämerellä.

Vuonna 2012 merimetson pesimäkanta pysyi vahvimpana Selkämerellä (6 151 pesää) ja Suomenlahdella (5 940 pesää). Saaristomerellä laskettiin 3 793, Merenkurkussa 1 046 ja Perämerellä 178 pesää.

Saaristomerellä ja Suomenlahden länsiosassa havaittu merimetsokannan taantuminen voi selittyä merikotkan voimakkaalla runsastumisella. Ilmeisesti merikotka heikensi merimetson pesimämenestystä useissa kolonioissa, kuten Raaseporissa ja Luvialla. Merikotkien on havaittu syöneen sekä merimetson poikasia että munia ja aiheuttaneen aikuisten lintujen siirtymistä pois vakiintuneelta pesimäluodolta.

Suomen merialueilla havaittiin kaikkiaan 37 merimetsoyhdyskuntaa, jotka pesivät 57:llä luodolla. Kuusi uutta pesimäyhdyskuntaa sijaitsivat Raaseporissa, Hangossa, Naantalissa, Porissa ja Uudessakaarlepyyssä.

Merimetso suojaa etelänkiislaa

Suomessa erittäin uhanalainen etelänkiisla on runsastunut merkittävästi itäisellä Suomenlahdella pesiessään samalla luodolla merimetsojen kanssa. Normaalisti lohkareiden alla pesivät kiislat ovat munineet avoimesti merimetson pesien väleihin. Tällöin maapedoista erityisesti minkki ei pääse tuhoamaan pesiä.

Merimetson pesiä hävitettiin laittomasti ainakin kahdessa yhdyskunnassa Raaseporissa (64 pesää) ja Porissa (12 pesää). Uudessakaarlepyyssä pesimäluodolle viety tarhakettu tuhosi uhanalaisen selkälokin pesinnät, muttei vaikuttanut merkittävästi merimetson poikastuottoon.

Euroopassa pesii kaksi merimetson alalajia, atlanttinen alalaji carbo ja Itämerellä pesivä sinensis. Saaristomerellä ja Pohjanlahdella syksyinä 2010 ja 2011 poikkeusluvilla metsästetyistä merimetsoista yli puolet oli atlanttista alalajia. Näin metsästys kohdistuu pääosin muuttaviin eikä meillä pesiviin merimetsoihin. Osa atlanttisen alalajin kannasta muuttaa Itämeren kautta talvehtimisalueilleen ja on yleinen Suomen merialueilla jo elokuun jälkipuoliskolla.

Merimetson pesimäkannan kehitys Suomessa 2004-2012 (SYKE)

 

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

Suomenlahti

1777

2191

2332

3054

3822

4681

4725

5877

5940

Saaristomeri

581

1158

1611

3170

4439

4703

3586

4289

3793

Selkämeri

311

1047

1534

2296

3650

5649

5186

6297

6151

Merenkurkku

108

114

150

205

547

720

719

1087

1046

Perämeri

133

111

143

197

219

254

203

162

178

Parimäärä yht.

2910

4621

5770

8922

12677

16007

14419

17712

17108

Yhdyskuntia

21

26

23

32

41

49

34

34

37

Kannankasvu %

79

59

25

54

42

26

-10

23

- 3

 

Merimetson pesimäkannan kehitys Suomessa 2004-2012 (SYKE)
          

Merimetson pesimäkannan kehitys Suomessa 2004-2012 pieni.jpg

Suurempi kuva

Merimetson pesimäalueet vuonna 2012
    

Lisätietoja

Tutkija Pekka Rusanen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 691, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, 
puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tiedottaja Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 5098 654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön

Kuva: Heikki Kotiranta

Kuva: Heikki Kotiranta

Kuva: Heikki Kotiranta

Merimetson pesimäyhdyskunta Suomenlahdella. Kuva: Heikki Kotiranta

 

 


Kohderyhmä: