Suomen ympäristökeskus, Itä-Suomen yliopisto ja Luonnonvarakeskus tiedottavat
© Esa Nikunen
Pohjoisen havumetsävyöhykkeen järvistä vapautuvien kasvihuonekaasujen merkitys ilmastonmuutokseen tunnetaan vielä huonosti. Erityisesti järvien dityppioksidia eli ilokaasua on tutkittu vain vähän verrattuna hiilidioksidi- ja metaanipäästöihin. Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että järvien vuotuiset dityppioksidipäästöt on huomioitava arvioitaessa järvien ilmastollista merkitystä.
Dityppioksidi on hiilidioksidia ja metaania voimakkaampi kasvihuonekaasu. Global Change Biology -lehdessä julkaistu suomalaistutkimus lisää merkittävästi tietämystämme järvien dityppioksidipäästöistä.
Suomen ympäristökeskuksen, Itä-Suomen yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteishankkeessa tutkittiin 112 suomalaisen järven dityppioksidipitoisuuksia neljänä eri vuodenaikana. Tutkimusjärvet edustivat erilaisia järvityyppejä ja valuma-alueita eri puolilla Suomea.
”Tutkimme, miten dityppioksidipäästöt liittyvät järvien ja niiden valuma-alueiden ominaisuuksiin sekä arvioimme niiden dityppioksidipäästöt. Järviveden nitraattitypen pitoisuus selitti suurimman osan, 78 prosenttia, järvien dityppioksidipitoisuuksista. Nitraattipitoisuuden noustessa kasvavat myös dityppioksidipitoisuudet ja päästöt ilmakehään, sillä vesistöjen nitraattipitoisuus kytkeytyy typen huuhtoutumiseen valuma-alueelta. Järvien dityppioksidipäästöt olivat suurimmat eteläisen Suomen maatalousvaltaisilla alueilla”, johtava tutkija Pirkko Kortelainen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo.
Rehevöityminen lisää järvien ilmastopäästöjä
”Järvien rehevöityminen lisää myös järvien dityppioksidipäästöjä, ei ainoastaan metaanipäästöjä. Edustava järviotos antoi mahdollisuuden arvioida suomalaisten ja kaikkien boreaalisten järvien vuotuiset dityppioksidipäästöt, jotka olivat 900 ja 46 000 tonnia. Suomalaisista järvistä diffuusion välityksellä vapautuvan dityppioksidin ilmastoa lämmittävä vaikutus on noin kolmasosa järvien metaanipäästöjen ilmastovaikutuksesta”, professori Pertti Martikainen Itä-Suomen yliopistosta arvioi.
Tärkeä havainto tutkimuksessa oli, että talven dityppioksidipitoisuuksilla on suuri merkitys koko vuoden dityppioksidipäästössä. Suurimmat ilokaasupitoisuudet mitattiin talvella ja pienimmät kesällä. Kaikkien vuodenaikojen mittauksiin perustuva päästöarvio on akatemiatutkija Tuula Larmolan mukaan nelinkertainen kesämittauksiin verrattuna.
Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää maaperän ravinnekiertoja ja maaperän ollessa pidempään roudattomana ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin lisääntyy. Tämä yhdessä pidentyvän jäättömän kauden kanssa lisää järvien kasvihuonekaasupäästöjä lämpenevässä ilmastossa.
Lisätietoja:
- Johtava tutkija Pirkko Kortelainen, Suomen ympäristökeskus puh. 0295 251 306, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Emeritusprofessori Pertti Martikainen, Itä-Suomen yliopisto puh. 050 357 0545,etunimi.sukunimi@uef.fi
- Akatemiatutkija Tuula Larmola, Luonnonvarakeskus puh. 050 465 9324, etunimi. sukunimi@luke.fi
Tutkimusartikkeli: