Itämeren kevätkukinnan jälkeiset fosfaattipitoisuudet ovat pysyvästi jääneet kohonneelle tasolle 1990-luvulta lähtien, mutta kevätkukinnan jälkeen pintaveteen jäävän ylijäämäisen fosfaatin merkitys sinileväkukintojen muodostumisessa on vielä epäselvä. Toukokuussa päättyvän kevätkukinnan ja heinä-elokuussa alkavan sinileväkukinnan väliin jää tilaa muille biologisille prosesseille, sillä veden alhainen lämpötila rajoittaa sinilevien kasvua Itämeressä ennen loppukesää.
Hankkeen tutkimuskohde on heikosti tunnetun kevätkukinnan jälkeisen ajan fosforidynamiikkaan liittyvät biologiset prosessit ja ylijäämäisen fosforin kohtalo kevätkukinnan jälkeen. Hankkeen keskeinen kysymys on, mitkä eliöt hyödyntävät ylijäämäistä fosforia, ja mikä on sen merkitys sinileväkukintojen muodostumisessa. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.